Martin JørgensenDreamfall: The Longest Journey – tunnelmallinen seikkailu teknologian, unien ja rinnakkaismaailmojen välissä
Seikkailupeli, jossa on vahva tarina ja rauhallinen tempo
Dreamfall: The Longest Journey ei yritä hurmata taukoamattomalla toiminnalla. Se on ennen kaikkea peli, jossa tunnelma, dialogi ja hahmot kantavat kokemusta. Kiertelet yksityiskohtaisissa ympäristöissä, juttelet ihmisille, tutkit paikkoja ja seuraat tarinaa, joka avautuu vähitellen.
Tämä tekee pelistä hyvän valinnan sinulle, joka pidät klassisista seikkailupeleistä, mutta haluat vanhoja point-and-click -nimikkeitä elokuvallisemman esitystavan. Kamera on lähempänä hahmoja, dialogi saa enemmän tilaa, ja tarina pyrkii koskettamaan sen sijaan, että vain heittelisi pulmia pelaajan ratkaistavaksi.
Zoë Castillo on pelin suurin vahvuus
Zoë Castillo toimii erinomaisena päähenkilönä, koska hän ei aloita tyypillisenä sankarina. Hän on utelias, hieman juureton ja jumissa elämässä, jossa hän ei oikein tiedä, mitä haluaa. Siksi hänen matkansa on kiinnostava, kun hän vähitellen vedetään mukaan johonkin, joka ulottuu kauas hänen arkipäivänsä ulkopuolelle.
Matkan varrella kohtaat sekä teknologisen valvonnan kyllästämiä ympäristöjä että unenomaisia fantasia-maailmoja. Futuristisen ja maagisen kontrasti on yhä yksi niistä asioista, jotka saavat Dreamfallin erottumaan edukseen.
Grafiikka ja ääni luovat vahvan tunnelman
Grafiikasta näkyy luonnollisesti ikä, mutta taiteellinen tyyli auttaa paljon. Kasvoanimaatiot ja liikkeet voivat tuntua nykypäivänä jäykiltä, mutta kaupunkimaisemat, värit ja yleinen tunnelma viehättävät edelleen.
Äänellä on myös tärkeä rooli. Musiikki on tunnelmallista, ja ääninäyttely tukee kertomusta vahvasti. Se on erityisen tärkeää tällaisessa pelissä, jossa suuri osa kokemuksesta syntyy keskusteluista ja hahmojen kehityksestä.
Pelin mekaniikat toimivat, mutta ikä näkyy
Dreamfall on parhaimmillaan, kun tutkit, kuuntelet ja annat tarinan aueta. Sen sijaan pelin toiminnallisemmat osuudet eivät ole aivan yhtä vahvoja. Taistelukohtaukset ja tietyt hiippailujaksot voivat tuntua kömpelöiltä, varsinkin jos tulet suoraan moderneista peleistä, joissa ohjaus on täsmällisempää.
Se ei kuitenkaan pilaa kokemusta, kunhan lähdet peliin oikeilla odotuksilla. Dreamfall kannattaa pelata ennen kaikkea tarinan, maailman ja hahmojen vuoksi – ei mekaanisen täydellisyyden takia.
Klassinen seikkailupeli, jolla on yhä asiaa
Dreamfall: The Longest Journey ei ole täydellinen, mutta siitä on vaikea olla pitämättä. Iän merkit näkyvät ohjauksessa ja vähemmän onnistuneissa toimintajaksoissa, mutta tarina, tunnelma ja Zoë Castillo tekevät kokemuksesta yhä palaamisen arvoisen.
Jos kaipaat seikkailupeliä, jossa on rauhallinen rakentelu, suuret teemat ja tavallisuudesta poikkeava sekoitus teknologiaa ja fantasiaa, Dreamfall on edelleen vahva valinta. Se sopii erityisesti sinulle, joka arvostat hyvää tarinaa enemmän kuin peliä, joka vaatii jatkuvasti salamannopeita reaktioita.
