Lataa Twelve Minutes tältä sivulta
12 Minutes (tai tanskaksi Tolv Minutter) on narratiivinen teos – tarina, joka kerrotaan videopelin muodossa. Peli alkaa ensimmäisen persoonan kuvakulmasta – mieshahmo, jota ohjaat, katsoo itseään metallisesta heijastuksesta hississä, jossa hän seisoo.
Sen jälkeen hän astuu ulos ja kamera vaihtuu lintuperspektiiviin, ylhäältä alas katsovaksi. Avaat asuntosi oven ja saat suudelman kumppaniltasi, joka on laittanut ruoan valmiiksi teitä varten.
Mitä ette vielä tiedä, on että 12 minuutin kuluessa olet kuollut; mystinen poliisi kuristaa sinut, hetki sen jälkeen kun hän on koputtanut oveen. Heti kun silmäsi sulkeutuvat, ne avautuvat taas – kumppanisi tulee ulos kylpyhuoneesta ja antaa sinulle suudelman; ruoka on valmiina – ja kohta ovelle koputetaan uudelleen.
Tarina, joka toistaa itseään – hyvässä ja pahassa
Itse tarina ei ole varsinaisesti mullistava – juoni muistuttaa paljon tuttua elokuvaa Groundhog Day (suomeksi ”Päiväni murmelina”), jossa toimittaja herää yhä uudelleen samaan päivään.
Kuten edellä viitattiin, tämä on pelin perusidea.
Point and click -seikkailuksi naamioituna saat käsillesi trillerin, joka leikkii tunteillasi ja saa sinut epäilemään kaikkea, mitä luulet tietäväsi – sekä pelissä että sen ulkopuolella.
Opettele virheistäsi – tai kuole uudelleen
Kun olet pelannut aikajakson kerran läpi, opit jotain siitä, miten tarina rakentuu – voit myös löytää asunnosta vihjeitä, joita voit poimia ja käyttää pelin napsauta ja vedä -käyttöliittymän avulla.
Pieni vinkki: pidä silmällä asunnon kuvia, sillä ne symboloivat tarinan aikana tapahtuvia muutoksia.
Peli on saanut osakseen kovaa kritiikkiä, mikä voi johtua siitä, että hype tempaisi monet mukaansa, mutta heillä ei ollut aikaa paneutua pelin tarjoamaan psykologiseen kauhuun ja mullistuksiin.
Toisto johtaa nopeasti turhautumiseen
Toisto on pelissä selkeästi läsnä. Se on iso osa kokemusta ja tekee pelistä omaleimaisen. Mutta jos et käytä aikaasi tehokkaasti, voit helposti juuttua samaan loopiin yhä uudelleen – ja se voi pidemmän päälle turhauttaa.
Lopulta kyse on siitä, että keskityt löytämääsi tietoon ja käytät sitä oikealla tavalla, jotta päädyt hyvään lopputulokseen.
Upea ääninäyttely, hyytävä näkökulma ja tyylikäs grafiikka
Pelin toistavuudesta huolimatta mukana on elementtejä, jotka jaksavat yllättää, vaikka koet saman tilanteen monta kertaa.
Yksi näistä on päähenkilöiden ääninäyttely. Pelin kotisivulla äänet on kreditoitu nykyajan suurille Hollywood-tähdille: ”James McAvoy, Daisy Ridley and Willem Dafoe”, kuten sivulla todetaan.
James McAvoy tunnetaan muun muassa X-Men-elokuvista, joissa hän näyttelee nuorta professori Charles Xavieria, sekä suositusta trilleristä ”Split” ja sen jatko-osasta ”Glass”, joissa hän esittää henkilöä, jolla on dissosiatiivinen persoonallisuushäiriö ja useita eri persoonia, muun muassa lapsi ja tyyni iäkkäämpi nainen, Patricia.
Daisy Ridley tunnetaan nykyisin parhaiten työstään Reyn roolissa uusissa Star Wars -elokuvissa, joista hän on saanut paljon kiitosta.
Willem Dafoe on nimi, joka kuuluu syvälle Hollywoodiin – hän on esiintynyt lukuisissa suosituissa elokuvissa. Monille hän on erityisen tuttu Spider-Manin vihollisena, Green Goblinina, vuoden 2002 versiossa, jossa Spider-Mania näytteli Tobey Maguire.
Näiden näyttelijöiden ammattitaito kuuluu ääninäytteissä: tunne ja käytännön osaaminen on viety suoraan ääneen. Vaikka pelin asetelma on abstrakti ja graafinen ilme välillä yksinkertainen (varsinkin, kun lokaatioissa ei ole suurta vaihtelua), ääninäyttely todella viimeistelee ja myy tarinan juuri sellaisena kokemuksena kuin se on.
Rahoille vastinetta – mutta onko se kaiken arvoista?
Peli on todella erityinen kokemus – ja siinä on useita hetkiä, joissa kaikki mitä luulet tietäväsi tilanteesta käännetään päälaelleen. Monille toistoon perustuvat pelit ovat no-go, koska ne voivat helposti tuntua tylsiltä.
Mutta 12 Minutesissa voit päästä suurimman osan sisällöstä läpi varsin nopeasti, kunhan kuuntelet, mitä sanotaan, ja etenet rauhallisesti. Mitä hektisemmäksi itse teet pelaamisen, sitä enemmän virheitä todennäköisesti teet. Ja sitä useammin päiväsi alkaa alusta.
Jos pystyt sivuuttamaan ne toistuvat loopit, joissa et tunne oppivasi uutta, ja suhtaudut peliin psykologisena trillerinä elokuvan tapaan, voit saada erittäin jännittäviä elämyksiä Twelve Minutes -pelin parissa.
Muita samankaltaisia pelejä
Jos et saa tarpeeksesi peleistä, jotka leikittelevät ajalla ja käyttävät toistoa pelimekaniikkana, meillä on sinulle juuri oikea suositus. Deathloop julkaistiin syksyllä 2021 ja tarjosi täysin ainutlaatuisen kokemuksen, jossa kuoleman looppi on keskeinen osa pelattavuutta.
Siinä missä Twelve Minutes vaatii taktista ajattelua rajallisten puolustuskeinojen vuoksi, voit Deathloop-pelissä vastata tuleen kaikilla mahdollisilla työkaluilla. Saat käyttöösi monenlaisia tuliaseita ja jopa maagisia voimia, joilla voit kukistaa saaren viholliset – kaikki yrittävät tappaa sinut: yhä uudelleen.
Yhteenveto
Peli on kokonaisuudessaan hieno kokemus, erikoisella tarinalla, jonka juonilangat aukeavat kunnolla vasta lopussa.
Grafiikka on yllättävänkin nättiä, mutta voi vaikuttaa ajoittain pelkistetyltä lintuperspektiivin vuoksi. Teknisesti peli pyörii sujuvasti alusta loppuun.
Vaikka peli onkin toisteinen, yksityiskohtiin on panostettu – erityisesti kun kuuntelee näyttelijöiden repliikkien toimitusta. Tässä osastossa ei ole säästelty.
Älä nojaa pelkkään hypeen tai negatiivisiin arvosteluihin; yhdistä eri näkökulmat ja päätä, voisiko tämä hyytävä ja mystinen peli olla sinua varten.
Meillä oli ainakin hauskaa yrittäessämme ratkaista pelin murhamysteeriä.
