Martin JørgensenThe Neverhood on 90-luvun oudoimpia ja viehättävimpiä seikkailupelejä
The Neverhood on vuoden 1996 point-and-click-seikkailupeli, jossa koko maailma on tehty savesta. Pelin erikoisuus ei ole vain ulkoasussa: stop motion -ilme, vinksahtanut huumori, omalaatuinen musiikki ja kekseliäät pulmat tekevät siitä yhä puheenaiheen. Seuraa Klaymenia, joka herää absurdiin maailmaan ja yrittää vähitellen selvittää, kuka hän on, miten Neverhood syntyi ja miten hän pysäyttää pahantahtoisen Kloggin.
Tätä peliä on vaikea selittää tyhjentävästi, koska suuri osa kokemuksesta on tunnelmassa. Pelin äärellä huomaa nopeasti, kuinka erilainen rytmi sillä on verrattuna moderneihin peleihin. Se on hidas, outo ja välillä suorastaan pöhkö – mutta parhaalla mahdollisella tavalla. Jos pidät persoonallisista retro-seikkailuista, The Neverhood on yhä ainutlaatuinen tapaus.
Pelimekaniikka, pulmat ja maailma, joka jää mieleen
The Neverhood on rakennettu klassisen point-and-clickin hengessä, mutta ilman ylenpalttista tavarankäsittelyä ja monimutkaisia valikoita. Usein kyse on ympäristön lukemisesta, mekanismien käynnistämisestä ja pelin oman logiikan ymmärtämisestä. Monet pulmat ovat ympäristöpohjaisia, mikä erottaa pelin monista aikansa seikkailuista.
Tämä tarkoittaa myös, että kokonaisuus on paikoin epätasainen. Osa pulmista on nerokkaita, kun taas toiset ovat niin kryptisiä, että nykypäivänä niitä voisi kutsua vanhanaikaisen turhauttaviksi. Se kuuluu retroviehätykseen, mutta uusien pelaajien kannattaa varautua siihen, ettei The Neverhood aina selitä itseään kovin selvästi.
Samaan aikaan on vapauttavaa, että peli uskaltaa olla outo. Et kulje pulmalta toiselle geneerisissä maisemissa, vaan käsin rakennetun tuntuisessa savimaailmassa, joka erottuu yhä lähes 30 vuoden jälkeen.
Savi-animaatio, äänet ja huumori – siksi peli muistetaan
Se suurin vetonaula on tietenkin visuaalinen ilme. The Neverhood tunnetaan claymation-tyylistään, jossa hahmot ja ympäristöt on mallinnettu stop motion -savianimaation tavoin. Se oli poikkeuksellista julkaisuaikanaan, ja on yhä pelin vahvin valtti. Klaymen ja muu maailma jäävät mieleen pitkään pelaamisen jälkeen.
Äänimaailma tekee yhtä suuren työn. Soundtrack ei ole pelkkää taustamusiikkia, vaan iso osa pelin identiteettiä: se on hupsu, leikkisä ja sopivasti vinksahtanut – aivan kuten muu pelikin. Siksi The Neverhood ei ole vain yksi vanha seikkailu muiden joukossa, vaan selkeästi oman luonteensa peli.
Huomasimme erityisesti, kuinka hyvin huumori toimii yhä. Kaikki ei osu aivan samalla tavalla kuin ennen, mutta pelin itsevarma hölmöily on jotain, josta moni moderni peli voisi ottaa oppia.
Voiko The Neverhoodia pelata nykyään?
Kyllä, mutta se vaatii hieman vaivaa. The Neverhoodia ei löydy helposti moderneista kaupoista, kuten Steamista, eikä GOGissakaan sitä ole tätä kirjoittaessa normaalina kauppasivuna – vain toivelistalla (Dreamlist). Sen sijaan ScummVM tukee peliä, joten voit ajaa klassikon uudemmilla järjestelmillä, jos sinulla on tarvittavat alkuperäiset datatiedostot, jotka voit ladata tältä sivulta.
The Neverhoodiin – 5 parasta vinkkiä
1. Lähesty peliä klassisena seikkailuna – ei modernina pulmapelinä
The Neverhood ei aina selitä pulmiaan selkeästi. Ota rauhassa, klikkaile ympäristöä ja odota, että ratkaisut ovat toisinaan enemmän ”90-luvun logiikkaa” kuin nykyaikaista käytettävyyttä.
2. Kiinnitä huomiota pieniin animaatioihin ja ääniin
Peli vihjaa usein pienillä visuaalisilla tai äänellisillä merkeillä, jotka on helppo ohittaa – etenkin huoneissa, jotka vaikuttavat ensin elottomilta.
3. Pelaa tunnelman takia, ei vain etenemisen
Jos yrität kiitää The Neverhoodin läpi, menetät paljon sen viehätyksestä. Tämä on peli, jonka on annettava olla hieman outo.
4. Käytä ScummVM:ää, jos sinulla on jo pelitiedostot
Se on realistisin tapa saada peli toimimaan uudemmilla järjestelmillä, sillä ScummVM tukee virallisesti The Neverhoodia.
5. Ole kärsivällinen kryptisempien osuuksien kanssa
Jotkin kohdat ovat hurmaavia, toiset hieman takkuisia. Se kuuluu vanhoihin seikkailuihin – ja juuri täällä kärsivällisyys palkitaan.
Kulttipeli sinulle, joka kaipaat jotain outoa ja käsintehtyä
The Neverhood ei ole kaikille. Se on hidas, omituinen ja ajoittain turhauttava. Juuri siksi se on säilyttänyt kulttistatuksensa. Jos rakastat vanhoja seikkailupelejä, vinoa huumoria ja käsintehtyä visuaalista tyyliä, tämä on yhä yksi kiinnostavimmista retropeleistä, joihin sukeltaa. Ja jos et ole koskaan nähnyt pelimaailmaa, joka on rakennettu savianimaation varaan, se on jo yksinään hyvä syy tutustua siihen.
