Martin JørgensenCall of Juarez on pölyinen, raju ja yhä täynnä western‑tunnelmaa
Call of Juarez on western‑toimintapeli, jossa vuorottelet nuoren Billy ”Candlen” ja kostonhimoisen saarnaajan Ray McCallin rooleissa karussa tarinassa syyllisyydestä, paosta ja revolveriduelleista.
Peli tuntuu yhä yhden PC‑aikakauden tunnelmallisimmista western‑räiskinnöistä ajalta ennen kuin Red Dead Redemption -sarja valtasi genren. Tarjolla on preeria‑kaupunkeja, pölyisiä solia, vanhoja kiväärejä, Raamatun sitaatteja, takaa‑ajoja hevosen selässä ja paljon hetkiä, joissa melkein odottaa Ennio Morriconen alkavan soida taustalla.
Testasimme Call of Juarezin modernilla Windows 11 -tietokoneella, ja vaikka peli ikänsä kyllä näyttää, hitaampi ja teatraalisempi western‑toiminta on yhä varsin viehättävää. Tämä ei ole täydellinen peli, mutta sillä on persoonaa – ja sitä moni uudempi räiskintä oikeastaan kaipaa.
Kaksi päähenkilöä antaa pelille oman rytminsä
Call of Juarezin mielenkiintoisin puoli on tarinan kertominen kahden hyvin erilaisen hahmon kautta. Billy ”Candle” on nuori, nopea ja herkempi osumaan. Hänen tehtävänsä painottuvat hiippailuun, kiipeilyyn, jouseen ja suoriin yhteenottoihin välttelyyn. Se voi tuntua nykyään epätasaiselta, mutta idea toimii, koska tempo vaihtuu selvästi.
Ray McCall taas on pelin raskas revolverisaarnaaja. Kun pelaat Rayna, Call of Juarez muuttuu suoraviivaisemmaksi: ovesta sisään, revolverit esiin ja saluunan, kadun tai kaivosalueen siivous vihollisista. Nämä osuudet ovat selvästi tyydyttävimmät, sillä peli tavoittaa juuri täällä klassisen western‑actionin parhaimmillaan.
Kontrasti Billyn ja Rayn välillä tekee siitä, ettei Call of Juarez ole vain yksi lineaarinen räiskintä. Se on takaa‑ajo, jossa tunnet sekä pakolaisen epätoivon että saalistajan fanaattisen vakaumuksen.
Western‑tunnelma on pelin suurin vahvuus
Call of Juarez onnistuu parhaiten silloin, kun se nojaa täysillä western‑identiteettiinsä. Revolveriduellit, preeria‑kaupungit, kuluneet puutalot ja dramaattiset välivideot antavat pelille elokuvallisen laadun, joka toimii yllättävän hyvin yhä tänä päivänä.
Grafiikka ei tietenkään ole enää modernia, mutta ympäristöissä on yhä luonnetta. Pölyisten maisemien halki ratsastamisessa, vuoristopoluilla hiippailussa ja autiota katua pitkin kävellessä käsi revolverin liipaisimella on oma taikansa. Peli ei yritä olla kaikessa realistinen – se pyrkii olemaan pelattava western‑elokuva, ja juuri siksi se on yhä muistamisen arvoinen.
Pelikokemus vaihtelee vahvasta kömpelöön
Parhaimmillaan Call of Juarez on intensiivinen ja tunnelmallinen. Tulitaisteluissa on painoa, Rayn aseet tuntuvat hyviltä ja tehtävät rakentuvat usein dramaattisesti kohti huipennusta.
Mutta mukana on myös heikkouksia. Billyn hiippailu‑ ja tasohyppelyosuudet voivat tuntua jäykiltä, varsinkin jos tulet suoraan uudemmista toimintapeleistä. Jotkin kohdat vaativat turhankin tarkkoja liikkeitä, ja eräät tehtävät tuntuvat siltä, että taistelet enemmän pelin vanhaa ohjausta kuin vihollisia vastaan.
Se ei pilaa kokemusta, mutta on hyvä tiedostaa etukäteen. Call of Juarez on parhaimmillaan, kun pelaat sitä tunnelman, tarinan ja western‑fiiliksen takia – et siksi, että odotat modernia, viimeisen päälle kiillotettua FPS‑pelattavuutta.
Call of Juarez nykyään – onko se yhä pelaamisen arvoinen?
Kyllä, etenkin jos pidät western‑peleistä, vanhemmista PC‑räiskinnöistä tai haluat kokea palan pelihistoriaa ajalta ennen kuin avoin lännenmaailma oli oletus. Call of Juarez ei ole yhtä hiottu kuin sarjan myöhemmät osat, mutta siinä on raaka energia ja kerrontatyyli, jotka erottuvat edelleen edukseen.
Tämä on myös luonteva valinta, jos olet jo pelannut Call of Juarez: Bound in Bloodin tai Call of Juarez: Gunslingerin ja haluat nähdä, mistä sarja alkoi. Varaudu vain siihen, että peli vaatii hieman kärsivällisyyttä – etenkin hiippailupainotteisissa tehtävissä.
Top 5 -vinkkiä Call of Juarez -peliin
Ray on vahvimmillaan suorissa tulitaisteluissa, joten pelaa aggressiivisesti. Hyödynnä suojaa, mutta älä pelkää painostaa vihollisia, kun kaksi revolveria on valmiina. Hänen tehtävänsä palkitsevat, kun pidät tempon korkeana.
Billy ei ole tarkoitettu suuriin tulitaisteluihin. Hänen kohdallaan kannattaa tutkia ympäristöä, hyödyntää korkeuseroja ja välttää havaituksi tulemista. Tahti on hitaampi, mutta sopii paremmin hänen rooliinsa tarinassa.
Duelimekaniikka vaatii ajoitusta ja malttia. Tarkkaile vastustajan liikkeitä äläkä panikoi. Kun rytmi löytyy, duellit ovat yksi Call of Juarezin tunnelmallisimmista osuuksista.
Call of Juarez on vanhempi peli, joten käytä hetki grafiikka‑asetusten, hiiren herkkyyden ja näppäinohjauksen säätämiseen. Sillä on yllättävän suuri merkitys, etenkin hiippailuissa ja tarkkuusammunnassa.
Call of Juarez paljastaa ikänsä, mutta tunnelma kantaa. Kun odotat raakaa, lineaarista western‑kertomusta vaihtelevalla tempolla, saat kokemuksesta paljon enemmän irti.
Vanhahko western‑peli, jossa on enemmän sielua kuin viimeistelyä
Call of Juarez ei ole tämän päivän viimeistellyin räiskintä, mutta se on yhä mielenkiintoinen western‑peli selkeällä identiteetillä. Se vaihtelee hiippailun, revolveri‑actionin, ratsastuksen ja dramaattisten välivideoiden välillä – ja silloinkin, kun pelattavuus hiukan kompuroi, tunnelma kantaa kokemusta eteenpäin.
Uusille pelaajille peli on kokeilemisen arvoinen, jos etsit lineaarista ja tarinavetoista western‑kokemusta. Nostalgikoille se on paluu aikaan, jolloin PC‑räiskinnät uskalsivat olla temmoltaan ja rakenteeltaan hieman omalaatuisempia.
