Mainos

Monille meistä ne lapsuudesta tutut pelit ovat kaikkein rakkaimpia tai vähintäänkin ne muistuu mieleen parempina, kuin ne koskaan olivatkaan. Oli se lapsuuden peli jota eniten pelasi sitten Pong, Super Mario Bros, Donkey Kong, Civilization, Heroes of Might & Magic 3, Mortal Kombat tai vaikkapa Jagged Alliance II tai Duke Nukem, niin siinä on erityistä hohtoa verrattuna uudempiin peleihin, vaikka samalla tiedostaa uusien pelien olevan kehittyneempiä. Sama pätee kuitenkin muihinkin elämän aloihin, ne lapsuuden jääkiekkoilijat tai jalkapalloilijat tuntuvat olevan kovempia pelimiehiä, kuin nykyiset ja siihen aikaan lapsena osattiin leikkiäkin paremmin, mielikuvitsekkaammin, mutta kuitenkin samalla turvallisemmin kuin nykyiset lapset.

Pelit kuitenkin eroavat muista elämänaloista sikäli, että suurinta osaa vanhoista peleistä pääsee yhä pelaamaan niin halutessaan, siinä missä Karl Heinz Rummenigge tai Diego Maradona eivät enää jalkapallokentälle huippukunnossaan pääse tai liioin Bobby Orr ja Risto Siltanen jääkiekkokaukaloon. On yllättävää, kuinka eri tavalla ajan hammas on jäytänyt eri pelejä lapsuudesta. Jotkut ovat nykyisin täysin pelikelvottomia, joko toistavuuden, ärsyttävän pelimekaniikan tai muun syyn vuoksi. Niitä ei jaksa pelata edes 10 minuuttia. Kun taas jotkut, kuten Nintendon vuonna 1986 julkaistu erinomainen The Legend of Zelda, ovat edelleen ainoastaan ulkokuoreltaan rapistuneita, mutta itse pelit ovat sisältä yhä edelleen täyttä timanttia ja niiden parissa voisi yhä edelleen viettää tuntikausia siinä missä nykyisin parhaat pikakasinot lohkaisevat vastaavan siivun vapaa-ajasta. Tässä artikkelissa keskitymme lähinnä 80 -luvun lopun ja 90 -luvun alun peleihin, jotka tämän artikkelin kirjoittajalle ovat nostalgisimpia. Niistä joitakin huomioita alempana. Lyhyessä artikkelissa on mahdotonta sukeltaa niin syvälle nostalgiaan, kuin haluaisi, mutta ehkä tämä pikasukelluskin jonkinlaisia tuntemuksia aiheuttaa niille teistä, jotka ovat joskus mainittuja pelejä pelanneet. Jollekin toiselle eniten nostalgiaa voivat tuoda esimerkiksi 2000 -luvun tai jopa 80 -luvun alun pelit, mutta paremmin nostalgisoivan artikkelin kirjoittaa niiden parissa lapsuutensa viettänyt henkilö.

Urheilupelit

Urheilupeleissä diversiteetti sen suhteen, mikä on kestänyt aikaa ja mikä ei, on suuri. Hyvin harvat urheilupelit ovat kestäneet ajan hammasta juuri yhtään, mutta ne jotka ovat, ovat edelleen hyviä pelejä. Jääkiekkopeleistä juuri mikään ei ole kestänyt aikaa ennen NHL -sarjan aloittamista vuonna 1993, sitä edeltävät parhaat jääkiekko pelit, kuten Face Off, Wayne Gretzky Hockey 3 ja Blades of Steel ovat auttamatta liian hitaita nykystandardeille. Ainoastaan Nintendon vuonna 1988 julkaisema koruttomasti nimetty Ice Hockey. Se ei ota itseään vakavasti lihavien ja laiheliinien luistellessa ympäri kenttää, pelissä on riittävästi vauhtia ja pelaaminen on varsin hauskaa, erityisesti kaksinpelinä. Graafisesti päivitetty versio tästä olisi luultavammin suosittu pikkupeli.

Jalkapallopeleissä samoihin aikoihin NHL-sarjan kanssa alkoi FIFA-sarja. Tässä tilanne on päin vastainen, ensimmäiset FIFA-pelit eivät ole ajan hammasta kestäneet, mutta sitä edeltäneissä peleissä löytyy ainakin pari kappaletta, joiden pelaaminen nykyäänkin on hauskaa. Tarkoitan tietenkin Sensible World of Socceria ja hyvin saman tyyppistä Goalia sekä näitä edeltäneitä Sensible Socceria ja Kick Offeja. Pelattavuus on ykkösluokkaa, ottelut sopivan pituisia ja varmoja maalikikkoja ei ole. Jalkapallon puolelta hauska kuriositeetti on Nintendon Nintendo World Cup, joka huumoripelinä nykyisinkin jaksaisi innostaa 1-2 ottelun ajan, mutta ei mitenkään tuntikausia, niin kuin joskus silloin aikoinaan.

Autopeleissä Geoff Crammondin luoma Formula One Grand Prix on kaikin puolin mainio peli yhä edelleen. Valitettavasti nykyajan kriteereillä todella karu grafiikka häiritsee, ja ainakin minun kohdallani pilaa, kaikki first person -kuvakulmasta kuvatut pelit, kuten tämän. Graafisesti päivitetty versio innostaisi minut varmasti kokeilemaan. Nintendon ylhäältä kuvatut autopelit R.C Pro Am ja Super Off Road ovat graafisesti edelleen kelvollisia ja niiden pelattavuus ei ole kärsinyt ajan hampaan nakertamista. Noiden pelien parissa voisin edelleen kuvitella viettäväni kosteaa iltaa ystävien seurassa.

Muut pelit

Muista peleistä Sid Meierin luoma Civilization ei edes omana aikanaan perustunut häikäisevään grafiikkaan, vaan pelikartalla oli lähinnä kuvallisia laatikoita ja numeroita ja laidassa tilastoja. Peli oli erittäin hyvin tehty ja sitä seuraavat jatko-osat eivät juurikaan muuttaneet peliä, vaan ainoastaan lisäsivät siihen graafisia elementtejä. Civilization on edelleen erittäin hyvä peli ja pelattava, mutta luonnollisesti mielummin pelaa jotain sen jatko-osista, jotka ovat yhtä hyviä pelejä, mutta joissa myös graafiset elementit ovat kunnossa. Civilization -sarja on elossa ja voimissaan edelleen tätä kirjoittaessa.

Sierran seikkailupelit olivat kova sana 80 -luvulla ja opettivat nuorelle pojalle englantia hyvin. Varsinkin ne ensimmäiset, jossa komennot piti aina kirjoittaa, eikä niitä voinut vain painaa jostain ikonista. Nämä ensimmäiset pelit, kuten Space Quest 1, 2 ja 3, Police Quest 1 ja 2, Hero Quest ja Quest for Glory II sekä Leisure Suit Larry 1, 2 ja 3 eivät ole kovinkaan hyvin kestäneet aikaa. On todella kankeaa kirjoittaa aina käsky ja sitten odottaa pelihahmon noudattavan sitä ja hyvin nopeasti kyllästyminen iskeekin, varsinkin kun tietää, että vaihtoehtona on pelata pelejä, jossa tämä systeemi on eliminoitu. Tämän Sierra ja kilpailijat kuitenkin nopeasti korjasivat ja myöhemmissä peleissä, joissa mahdolliset käskyt ovat näkyvissä on pelaaminen edelleenkin nautittavaa. Tällaisia ovat esimerkiksi Lucas Artsin Secret of the Monkey Island -sarjan pelit ja toki myös Sierran myöhemmät pelit.

Mitä alkuperäiseen Nintendoon tulee, niin ensimmäisen Zeldan lisäksi on mainittava myös nautittava Super Mario Bros III, joka on edelleen tasohyppelyksi varsin täydellinen peli. Saman sarjan ykkösosa Super Mario Broskin on peli, jota pelaa ilokseen, mutta toistaa itseään turhan paljon verrattuna kolmososaan, joka tekee kaiken hiukan paremmin ja suuremmin.